Baltian maat:

Pienten kielten puhujien on ollut pakko opetella vieraita kieliä. Sama pätee entisen Jugoslavian maihin, jossa monet kansallisuudet elävät lähekkäin. Vanhemmat ihmiset puhuvat venäjää, jotkut saksaa. Nuoremmat puhuvat englantia. Virossa tulee ymmärretyksi hätätapauksessa suomellakin.

Puola, Tsekki:

Turisti-infossa ja kansainvälisessä lipputoimistossa on aina joku joka puhuu englantia. Kaikki osaavat muutaman sanan saksaa, avuliaimmat ainakin yrittävät englantia.

Romania:

Ranskan kieli on yllätystekijä: romanialaiset pitävät itseään frankofonian itäeurooppalaisena saarekkeena. Englantia puhuu harva, saksaa muutama, mutta voit kohdata kerjäläisen joka puhuu sujuvaa ranskaa.

Unkari:

Kansainvälisessä junalipputoimistossa kukaan ei puhu muuta kuin unkaria, eikä edes yritä. Pankin keskisuuressa konttorissa, jossa työskentelee kymmeniä ihmisiä, yksi osaa auttavaa englantia. Unkari oli suurvalta sata vuotta sitten, ja ilmeisesti unkarilaiset odottavat sen palaavan ja luottavat että unkarista tulee vielä jonain päivänä maailmankieli